Berliini

Berliini on ilmeisesti niitä kaupunkeja, joihin ei voi matkustaa rakastumatta, ainakin oman kokemukseni ja lukuisten kuulemieni tarinoiden perusteella.
Eniten minua viehätti Berliinissä sen monipuolisuus: muutaman ratikkapysäkin päästä toisistaan löytyy rauhallisia pikkukatuja kahviloinen, vihreitä joenrantapuistoja, moderni liikekeskusta ja vaikka mitä muuta.

Mutta keskitytäänpä hetkeksi ruoka-asioihin. Kuten Tiina kirjoitti blogissaan, Berliini todella on vegaanin paratiisi. Kasvisravintoloita löytyy enemmän kuin viikossa ehtii käydä testaamassa, ja muutenkin kasvisruuan saatavuus on vähintään yhtä hyvää ellei parempaa kuin Suomessa. Kaikista ravintoloista vegaaniruokaa ei löydy, mutta yleensä tarjoilijat tiesivät hyvin mistä on kyse.
Berliinissäkin näkyy pätevän sama sääntö kuin muuallakin, että kasvisruokaa saa parhaiten aasialaisista ravintoloista. Asemilla ja erilaisissa tapahtumissa kuten kirpputoreilla ja markkinoilla on myös kojuja ja pikaruokakioskeja, joista myös (usein lähinnä etnistä) kasvisruokaa. Eli kaikkiaan nälkäkuolemaa ei tarviste pelätä.

En nyt ala esittelemään kaikkia kasvisravintoloita, joissa kävimme, mutta pari suosikkia jäi mieleen.
Ensinnäkin Lucky Leek Kollwitzstraßella, kokonaan vegaaninen ravintola jossa on vaihtuva lista ja sunnuntaisin brunssi seisovasta pöydästä. Suosittelen erityisesti brunssia, joskin varaudu enemmän lounasta kuin aamiaista muistuttavaan kattaukseen.

Kenties elämäni parhaat falafelit sain Mamo Falafelista Warschauerstraßella. Yleensä pidän falafelia ei-kovin-hyvänä pikaruokana, jota nyt voi syödä pakon edessä nälkäänsä, mutta Mamon falafelit ovat aivan eri maailmasta!

Silti ehkä mielenkiintoisin kokemus oli La Mano Verde Uhlandstraßella, vegaaninen gourmet-ravintola. Hinnat ovat korkeahkot, mutta matkabudjettiin kannattaa varata sen verran ylimääräistä että täällä pääsee kerran käymään, sillä laatukin on sen mukaista! Suosittelen varaamaan aikaa täyteen kolmen ruokalajin ateriaan. Täällä voi halutessaan syödä myös pelkästään raakaruokaa.